Pyörät Vuosaaressa

... ja sitten ne tulivat... viikon etuajassa! Ja kun mennessä kymmenen päivää myöhässä niin kokonaismyöhästymisaika enää kolme päivää... ;) ... jotakin logiikkaa tuossakin...

... mutta yes, tärkeintä että tulivat ja yhtenä kappaleena. Visan ja Kalevin pyörät tosin olivat irronneet kuljetuksessa hihnoistaan ja alkaneet halata toisiaan. Ei kohtalokkaasti, mutta aina rakkaus kuitenkin jälkensä jättää. Kalevin GS vähän kuhmuilla ja Visan Transalp vähän naarmuilla...

... Wiktor Ekin Ari Eklundin ensireaktio oli jo kovin tuttu, ‘me emme voi ottaa mitään vastuuta’... jne. Nyt tuuli kuitenkin kääntyi syystä tahi kolmannesta ja Ari Eklund olikin yllättäen kantamassa joitakin korsia vastuun kekoon muodossa Kaleville ja Visalle alennusta pakkauskuluista. Eivätkä pakkauskulut mitään pieniä kuluja. Jokaista pyörää on pakattu Ushuaissa 560 eurolla! ...

---

ala- ja keskikuva; kontissa toisiaan halanneiden Kalevin ja Visan pyörän kyljet... jotka nekin selviytyivät varsin kohtuullisilla rakkauden skraadeilla.

yläkuva; pyörät Vuosaaren sataman varastossa... ajokausi alkaa ensi viikolla... :) ... ja MP09 messuilla ainakin osa pyöristä nähtävänä.

Pyörät Uruguaissa :)

... lähtivät ne matkaan todistettavasti... Ari Eklundilta tuli seurantakoodi, jonka mukaan pyörät tulleet joulukuun 9's Uruguain pääkaupunkiiin Montevideoon ja jatkaneet sieltä joulukuun 12'ta kohti Rotterdamia. Aikataulun mukaan Suomessa 20.1.2009... jos tuo pitää, niin MP-09 messuille pääsee moottoripyörällä... :)

Kuvat; pakattuna ja kontissa Pedro Passerinin lähettämissä kuvissa. Nyt keskijalkojen varassa!? Pidetään peukkuja keskijaloille... ;]

Kottikärry, valkoista ja IsoKiitos!

... avaan silmäni. Ritva on jo noussut. Punaiset numerot katossa kertovat, että paikallinen aika on 10:28. Makuuhuoneen ikkunan takana näkyvät siihen elokuussa unohtamani, nyt lumiset kottikärryt. Nyt on elokuu? Huikea uniko vain? Ei, yöpöydällä on Barilochesta ostamani sydämenmuotoinen suklaarasia... ;)

... unenomaiselta tuntuu silti herätä valkoiseen maailmaan, epätodelliselta. Lähteä tänään ei mihinkään tuntuu epätodelliselta. Totun kyllä. Hetken kestää kuitenkin tottua, että aamuisin ei lähdetä ajamaan. Ei ihmetellä karttoja mitä teitä ajetaan. Ei arvota mihin ehditään jos ehditään...

... mutta hyvä ellei erinomainen maku jäi kaikista niistä aamuista, joina lähdettiin ajamaan. Erinomaisen upea juttu oli, että jokainen pääsi joka ilta perille ja koko Suuren Seikkailun maaliin! Kiitos Sirpa, Ari, Jarmo, Kalevi, Kalle, Pekka, Petri, Sami, Seppo, Tapsa ja Visa 28961’stä yhteisestä upeasta kilometristä. Oli huikea matka... ja tuosta on jo vähän haastavaa pistää paremmaksi, melkein 30000km vajaassa kolmessa kuukaudessa... jos lasketaan Alaskan autoilumme menee selkeästi kolmenkympin yli... ;) ... Rempseätä Joulua itse kullekin ja kaikille tätä blogia seurannaille! Bloginpäivitysosasto vaikenee... ainakin toistaiseksi ;] ...

---

kuva; kottikärryt Jäniksenlinna aamussa

Päivä90 | Buenos Aires - Janiksenlinna

... lentopäivä...

---

... nukun ennen kuin kone on ilmassa. Seuraavassa mielikuvassa tarjotin tulee eteeni. Ja kun seuraavan kerran avaan silmäni on lennetty 9 tuntia 12,5 tunnin lennosta. Frankfurtissa aikaa ihmetellä 2,5h. Lento Suomeen lähtee noin ajallaan ja Seutulaan laskeudumme 22:30 paikallista aikaa. Haikeat hyvästelyt. Matka on päättynyt...

Päivä89 | Ushuaia - Buenos Aires

... pyörien pakkauspäivä / kotiinlähtöpäivä2... +6 - +35... sol, sol y sol...

---

... olemme Petrin kanssa Pedro Passerinin toimiston oven takana aamukahdeksalta. Portinvartija sanoo, että Pedro tulee yhdeksältä. Yhdeksältä Pedron sihteeri sanoo Pedron tulevan yhdeltätoista. Sanomme Petrin kanssa kukkasin, että ‘perkele’. Sihteeri soittaa Pedrolle joka lupaa tulla kymmeneksi...

... kello on vartin yli yhdeksän. Menemme roudaamaan pyöriä sataman puomin toiselle puolelle. Muutama virkailija yrittää vastustaa, mutta kun aikamme toistamme, että Pedro tulee hoitamaan paperihommat niin sataman vartijakin heltyy ja osoittaa paikan tullin toimiston edestä...

... Visan pyörä ei lähde käyntiin napista... yskii ja huohottaa vain. Työntämällä kuitenkin hörähtää henkiin. Kaikki pyörät ovat satamassa hetikohta kymmenen jälkeen. Pedro löytyy toimistostaan. Carnetit, rekisteriotteet ja passinkopiot Pedron pöydälle. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen Kalevin, Jarmon ja Tapsan papereista puuttuu rekisteriotteet ja passikopiot. Kalevin puuttuvat paperit ovat Pedron faksissa kaksi minuuttia sen jälkeen kun tekstiviesti lähti. Tapsan puuttuvat paperit löytyvät hotellihuoneesta. Jarmon rekisteriote pyörästä ja passin kopio on Pedron faksissa puolen tunnin kuluttua...

... puoli kaksitoista Pedro antaa kuitattavaksi paparit jossa luovutamme hänelle täydet huolintaoikeudet. Hotelli on maksettu varttia vaille kaksitoista ja kahdeltatoista olemme taksitolpalla. Kymmentä minuuttia myöhemmin Ushuaian lentokentällä Aerolineas Argentinasin lähtöselvitystiskillä... mukavan tiivis aamupäivä... ;)

... Ushuaian kentällä tiiveys loppuu... heti kun pääsemme koneeseen sisään kapteeni kuuluttaa, että vanhassa MD80’ssä technical problem. Tunnin kuluttua technical problem on ratkaistu ja konevanhus irtoaa kentästä muutaman epäröinnin jälkeen...

... ennen koneeseen menoa eilen Buenos Airesiin lentäneeltä Kallellta tulee tekstiviesti, että videokamera kadonnut. Kävin kentän lost and foundissa. Ei yhtään ylimääräistä videokameraa... ei videokameroita lainkaan. Eikä ehkä se itse kamera niinkään, mutta kamerekassissa oli Kallen koko matkan kuvaamaa liikkuvaa kuvaa, joita hän ei ollut varmuuskopioinnut... että sillee... :[

... Sirpa, Ari, Sami, Pekka, Visa ja Kalle löytyvät hetikohta Buenos Airesin kentältä saavuttuamme Petrin kanssa sinne. Tulimme tosin kansalliselle kentälle keskustan tuntumaan josta reipas taksimatka kansainväliselle kentälle. Ja viimeiset 300 metriä tuntuivat erityisen reippailta. Kaasutaksista loppui kaasu. Petri ja minä saimme työntää sen terminaalin vieressä olevalle huoltamolle... hyvää hyötyliikuntaa... ;)

---

alakuva; Pedro Passerini papereitamme selvittämässä.

toiseksi alin; Petri kuittaamassa pyöriä luovutetuiksi Pedron haltuun ja vastuulle. Pedro naputti vapaamuotoisen paperin ja halusi että kuittaamme sen molemmat.

keskikuva; viimeinen kuva pyöristä sataman tullitoimiston edestä. Jos tammikuussa keliä, niin pidämme kokoontumisajot Kaivopuiston Carusellissä heti kontin saavuttua... ;)

toiseki ylin; Petri hyötyliikkumassa. Tynsimme taksimme viimeiset 300 metriä lentokentälle. Kaasu loppui.

yläkuva; Euroopan lennolle odottajia. Lufthansan kone pari tuntia myöhässä, mutta eipä tuo paljoa haitannut jos lainkaan... ;)

Päivä88 | Ushuaia

.. kotiinlähtöpäivä... +7 - +12... sataa, paistaa, sataa ja paistaa...

---

... aamu alkaa odotuksella. Odotamme puhelua Ari Eklundilta. Sitä ei tule. Petri laittaa yhden tekstiviestin kymmeneltä ja toisen yhdeltätoista, jossa kysymme toimintaohjeita. Ei vastausta. Kahdeltatoista Petri soittaa. Ei uutisia, tai se että Pedro Passeriniä ei ole tavoitetu ja näyttää siltä, että emme tänäänkään voi luovuttaa pyöriä mihinkään...

... vedämme Petrin kanssa ajotakit ylle ja ajamme lentokentälle. Huomisen, kello yhden lentoon löytyy kaksi paikkaa Buenos Airesiin. Teemme kaupat. Loput jäljellä olevasta ryhmästä lähtee olevien lentolippujen mukaan kello kuusi. Petri soittaa Ari Eklundille, että jäämme. Ari ehdotti jo aikaisemmassa puhelussa, että jättäisimme pyörät hotellille. Ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä vaihtoehdossa olisimme joutuneet jättämään avaimetkin. Ja kun Buenos Airesissa yöpyminen kaikissa tapauksissa niin Ushuaiaan jäänti hyhvä vaihtoehto. Ehdimme Euroopan lennolle kuitenkin... ehkä... ;)

... heipatzut lähtijöille ja saunaan. Tänään sauna on jo lämmin tullessamme... tosin olimme tuntia ennen käyneet sanomassa tulevamme. Varustuksemme on myös tänään parempi. Salakuljetamme saunaoluet porealtaan reunalle kylpytakkien taskuissa. Saunaosaston tytöt eivät suostu myymään olutta... ;) ...

---

alakuva; Argentiina on pitkä maa... kokonaispinta-alaltaan samaa luokkaa Intian kanssa. Ushuaiasta Bolivian etelärajalla La Quiacaan kertyy kilometrejä 5171, mistä saisi loisto matkan jo sinällään.

keskikuva; planeettamme eteläisimmässä kaupungissa elettiin voikukkien kukinnan kulta-aikaa.

yläkuva; Ushuaia lentokentältä katsottuna.

Päivä86 | Ushuaia

.. vapaapäivä / pakkauspäivä...

---

... vähän outo olo tämä perillä olemisen olo mutta ehkä siihen tottuu. Mukava kuitenkin nukkua pitkään, syödä aamiaista rauhassa ja alkaa ihmettelemään mitä laittaa pyörän mukaan ja mitä ottaa lentokantoon. Lentokantoon tarvitaan kuitenkin kassi, joten Petrin ja Samin kanssa kassikaupoille. Tavarat on pakattu kahteen mennessä. Pyöriä lähdetään viemään puolineljältä...

... olemme hyvissä ajoin ennen neljään Pedro Pataninin toimiston oven takana. Toimistossa ei ole ketään. Vartin yli neljä Petri alkaa soittamaan kaikkii Pedrom neljään numeroon. Mikään niistä ei vastaa. Wiktor Ekin Ari Eklund vastaa Suomessa. Pyöriä ei voi luovuttaa lauantaina. Olisi ollut mukava, jos joku olisi kertonut sen meillekin. Petri oli sopinut Pedron sihteerin kanssa että lauantaina neljältä tullaan ja että Pedro on paikalla. Ari Eklund lupaa selvittää asiaa. Mitään ei tänään selviä. Eklund lupaa palata asiaan huomenna aamulla...

... menemme saunaan. Hotelli Albatrossissa, jossa asumme löytyy sellainen ihme kuin sauna. Tosin kylmä kun tullaan mutta lämpenee odottaessa... ;) ... sauna tuntuu tosi yeesilta eikä kuuma porekylpy tunnu lainkaan ikävältä sekään. Jäämme saunapuhtoisina odottamaan mitä huominen tuo tullessaan mopojen kotiuttamisen rintamalla...

---

alakuva; konepyöräkuljettaja Ruotsalo plankkaa saappaitaan Barbie -hammastahnalla... toimii... ;)

toiseksi alin; Ushuaian satamaa... yksi sukellusvenekin löytyi. Etelänavalle olisi päässyt 4900 dollarilla 11 päiväksi. Jätimme seuraavaan kertaan.

keskikuva; välimatkakyltti cityssä.

toiseksi ylin; majatalomme Ushuaiassa. Konttisatamaan matkaa sata metriä!...:)

yläkuva; pääkadun katumaisemaa.

Päivä85| Rio Galleos - Ushuaia - Lapataia - Ushuaiha

...ajopäivä 63... Argentina - Chile - Argentina... 608km/10h... keskinopeus 89km/h... +12,5 - +17... aurinkoista, puolipilvistä ja puoliaurinkoista... matkan viimeisellä raja-asemalla Pekan GS’n starttinappula sanoo ainoastaan ‘naks, naks, naks’. Ei lähde käyntiin. Parin työntöyrityksen jälkeen lähtee!... vika toistuu loppupäivän aikana useaan otteeseen...

---

... viimeinen ajopäivä. Sniif Sniif... olemme liikkeellä heti kymmenen jälkeen. Argentiina ulos menee rivakasti ja Chile sisään menee yhtä rivakasti. Chilen tulli lakko on päättynyt. Sirpa oli joutunut puhumaan kovastikkin ennen kuin puomi oli auennut pari päivää aikaisemmin. Chile ulos ja Argentina uudestaan sisään menee vielä rivakammin... itse Tierra de Fueogoon saavumme lautalla Magellanin salmen yli. Tulimaa alkaa matka viimeisellä hiekkapätkällä San Sebastianiin, josta viimeiset 300km sileää asvalttia Ushuaiaan...

... viimeiset 50 kilometriä voisivat olla yhtälailla Alaskasta. Ushuaiassa olemme kahdeksalta, ja kun päivät pitkiä ja valoisia ovat niin ehdimme vielä Lapataiaan. Planeettamme eteläisimpään kohtaan, jonne voi ajaa tietä pitkin... Nordkapin vastapaikka... ;) ... Buenos Airesista tuleva Ruta 3 päättyy Lapataiaan. Pääkaupunkiin täältä tasan 3079km. Linnuntietä Alaskaan 18000km. Meidän mittarimme ovat kelanneet itseensä 28000km ja rapiat. Sopiva matka syysretkeksi... ;)

---

alakuva; yhteysalus Patagoniasta Tulimaahan ja päinvastoin.

toiseksi alin; Alaska ja Tulimaa... maisemiltaan kuin veljekset tai siskokset tai sisarukset... kavereita ainakin?

keskella; Sami ja Petri lepäämässä maalitolpalla.

toiseksi ylin: tähän tauluun päättyy planeettamme eteläisin tie ja PanAmerica. Oli upea juttu, että koko retkikuntamme pääsi perille... ja että kaikki BMW’t pääsivät perille... ;) 

yläkuva; Sami maalissa. Samin pyörä oli BMW -porukan luotettavin. Siinä ainoastaan vähän vesiletkuongelmaa.

Päivä84 | El Calafate - Glasier Moreno - Rio Galleos

.. ajopäivä 62... 491km/11... keskinopeis 87km/h... +14 - +25... aurinkoista, puliaurinkoista ja puoliaurinkoista... päivä alkaa Petrin katteiden purulla. Jäähdytysjärjestelmä juntturassa. Minulta loppuu takarengas. Rio Galleoksesta löytyy uusi. Petrin ja Pekan ketjut alkavat molemmat olemaan finaalissa, mutta menenevät Ushuaiaan... :)

--- 

... pääsemme kohti Glacier Morenoa kolme kilometriä ja sitten puramme Petrin GS’n katteet. Jäähdystysjärjestelmä vaatii ilmausta. Syylärin korkki olisi hyvässä paikassa jos se ei vaatisi katteiden purkua. Saksalainenkaan insinööri ei ole täydellinen... :)

... maisemat ovat Glacier Morenon lähestyessä saamaa sarjaa kuin Alaskassa. Upeat. Itse jäätikkö koko retken upeimpia kohtia. Moreno on 30km pitkä, viisi leveä ja noin 60m paksu. Koko jäätikköalue levittäytyy noin 200km matkalle...

... jäätiköltä takaisin El Calafateen ja kohti Rio Galleosta. Takarenkaani hiipii kohti loppuansa kiitäessämme Rio Galleokseen ja Rio Galleoksessa ei muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa rengas. Kaupungin ainoa rengasliike löytyy nopeasti ja uusi gummi on alla noin tunnissa. Päivän päättäriksi jää Rio Galleos mikä samaa autentico sarjaa kuin Caleta Olivia = ei mikään turistikeskus... ;)

---

alakuva; Glacier Morenon porteilla. Tie perille hauskaa mutkaa ja mukavaa vaihtelua pampa -ajeluun.

toiseksi alin ja keskikuva; Glacier Moreno edestä ja sivulta. Lähpötila jäätikön laidallakin +15 ja rapiat luokkaa.

toiseksi ylin; Petri kuvaa Pekkaa jäätikön laidalla.

yläkuva; vähän ennen Rio Galleosta törmäsimme Brasilialaiseen motoristiin. Tarramiehiä joka kolme vuotta sitten ajanut maapallon ympäri. Käynyt pyörällä myös Suomessa.

Päivä83 | Caleta Olivia - El Calafate

.. ajopäivä 61... 748km/10h... keskinopeus 103km/h... +20 - +26,5... sol, sol y sol... Petrillä keittää. Ei päässä vaan moottorissa. Mutta parilla ilmauksella El Calafateen. Oma öljyvuotoni voi hyvin ja jatkuu. Päällimmäiseksi huolenaiheeksi pyöräni kanssa on tullut takarengas joka on tulla tiensä päähän ennen Ushuaiaa... ;)

---

... Caleta Olivian keskustaa hallitsee 32 metriä korkea öljymiespatsas. Aamulla viimeisen kerran öljymiehen ympäri ja kohti etelää (kiersimme eilen monta kertaa hotellia hakiessamme). Eilisen viileysaalto on hävinnyt. Lämpötilan puolesta mukavimpia ajopäiviä. Tasalämpöä koko päivä = ei villahuosujen päälläpois sulkeisia... :) ... itseasiassa meidät on vähän yllättänytkin kuin lämmin Etelä-Amerikan etelässä on...

... pampaa riittää tällekin päivällä sataa viimeistä kilometriä lukuunottamatta. Ja kaartaessamme päätieltä kohti El Calafatea pääsemme 200 kilometrin hiekkatiepätkälle joka pitää hyvin hereillä... pyörä nuljuu koko pätkän kuin kuulalaakeripedillä, mikä itseasiassa melkolailla vinkeää...

... El Calafaten lähestyessä maisemat jälleen jylhentyvät ja lumihuiput ottavat taivaan rannan haltuunsa. Petri pesee vasemman lahkeensa jäähdytysnesteellä eteläisten andien hymyillessä taustalla. Petrin jäähdytyssysteemissä jälleen ilmalukko mutta alkaa toimimaan kun hetken sitä ropaamme. Syntyy ajatus, että isoina haemme moottoripyörämekaanikoiksi T;mi Pekan Pyörä ja Baskeriin... voisimme erikoistua mystisiin ongelmiin, jotka hoitaisimme odottaessa... :) 

... El Calafate näyttää olevan eri planetalta kuin Caleta Olivia josta löysimme hädin tuskin neljää hotellia. Täällä neljä löytyy joka kortteleista...;) ja muutzos, muutzos turistos. Mutta kaupunki siitä huolimatta mukavan oloinen paikka... turisti tuntee olonsa kotoisaksi muiden turistien kanssa? Huoneet löytyvät Los Pinosista ja erinomaiset pihvit korttelin päästä...

---

alakuva; kuulalaakeritie suoraan... ja suoria riitti Argentiina osuudella enemmän kuin missään. Sorasuora voittaa kuitenkin aina asvalttisuoran.

toiseksi alin; risteys Pampalla

keskikuva; glygoolilahja Vuorio... Petrin GS’n vesiletku petti jälleen kerran ja laski nesteet lahkeelle. Jäähdytysnesteongelma sinänsä pieni mutta viheliäinen kun siitä ei näytä pääsevän eroon.

toiseksi ylin; syyreeri asuu myös Argentinassa. Tämä yksilö hotellikadullamme El Calafatessa.

yläkuva; motoristin päivällinen. Lomo -annos salaatilla... ;)

Päivä82 | Esquel - Caleta Olivia

... ajopäivä 60... 620km/8h... keskinopeus 109km/h... +13,5 - +30... sol, sol y sol... ei teknisiä murheita tänään. Oman pyöräni takaosa tosin alkaa olla sen verran öljyinen, että siihen ei mielellään koske, mutta tuo mene Ushuaiaan? Öljyvuoto tasaisen varmaa ja minulla öljypurkki sivulaukussa kuin harrikkamiehellä...

---

.... aamu näyttää ruusuiselta piparkakkutalossamme ja ruusut kukkivat hyvin hoidetun nurmikon laidalla. Emäntä tuo aamiaisen olohuoneeseen. Mehua, kahvia, paahtoleipää ja medialuunia... suomalaisittain croisantteja. Pekka koitti illalla tilata kahvilasta croisanttia, ei auttanut vaikka hän kuinka hienosti lausui ‘croisaánt’... medialuna mikä medialuna... ;) 

... ajopäivä on pampapäivä... pohjanmaalaiset olisivat kateellisia kun kokisivat Argentiinan etelän pampan... suoraa, suoraa ja lisää suoraa. Tasaista, tasaista ja tasaista. Argentiinan etelästä löytyy tasaista Suomen jos ei kahden verran...

... päivä lämpiää koko ajan Atlantin lähestyessä ja on lämpimimmillään heti saavuttuamme rannikolle. Rannikon helle on kuitenkin suhteellisen lyhytaikainen ilo. Kuusitoista kilometriä etelään ja lämpö katoaa kahdensadan metrin matkalla. Kadotus on kymmenen astetta parillasadalla metrillä ja pari kilometriä lisää niin kadotus on 15 astetta! ...

Caleta Olivia ei ole mikään turistikeskus. Löydämme kuitenkin säädyllisen hotellin ja ravintolan. Caleta Olivia on öljymiesten kaupunki. Kaupunkia ennen ja sen jälkeen kymmenet öljypumput nostavat mustaa kultaa...

--- 

alakuva; piparkakkutalomme pihan pallokukkia. Ruusukuvat vähän epäonnistuvat aamuisella kuvausretkellä Petrin kannsa. Kuvaamme Petrin kanssa aamuisin kukkasia, kuten tosimotoristin kuuluukin... ;)

toiseksi alin; pampaa. Päivän maisema tiivistettynä. Kitukasvuista tasankoa.

keskikuva; tauko keskellä kaikkea ja ei mitään. Päivän taukopaikat näyttivät kaikki samanlaisilta... :)

toiseksi ylin; Ruta 40. Argentiinan pisin tiet, jolla pituutta vähän reilu 5000km. Tie alkaa Bolivian etelärajalta ja päättyy Ushuaiaan. Tämä suora päällystetty. Etelässä suurin osa päällystämätöntä mukulakivipeltoa.

yläkuva; öljyä. Vähön ennen Atlantin rannikkoa meidät yllätti monilukuinen määrä öljypumppuja. Argentiina on öljyn suhteen omavarainen ja sitä riittää myös vientiin.

Päivä81 | Bariloche - Esquel

.. ajopäivä 59... 288km/6h... keskinopeus 92km/h... +15 - +27... sol, sol y sol...Petrin GS’n termostaatti hermostuu ja alkaa keittämään jäähdytysnestitä ja vilkuttamaan varoitusvaloja...

---

... suklaakaupunki aamupäivä = sunnuntairyhmän lähtö kello 12... Barilochessa olisi helposti hiihdellyt päivän tai kaksi. Mukava kaupunki rennolla tunnelmalla, mutta aikataulut painavat päälle. Kuuman ryhmän kärkijoukko tänään Ushuaiaan. Kalevilta tulee viesti, että 700km jäljellä. Ari ja Sirpa Kalevin kanssa, eli he vähän hellittäneet tahtia. Arilla ja Sirpalla samat lennot kuin sunnuntairyhmällä....

... tie Barilochesta Esqueliin välillä kuin Norjassa, välillä kuin Alpeilla ja välillä kuin Lapissa. Mukavia laajoja mutkia ja hyvää päällystettä. El Bolsonin iltapäiväkahvien jälkeen Petrin termostaatti tekee tenän. Moottori kuumenee tasaisen varmasti heti käynistyttyään yli normien. Ei auta muu kuin etsiä korjaamo, joka löytyykin nopsaan. Aikaa korjaamolla kuitenkin vasta kuuden jälkeen. Kello on vajaa kolme. Katsomme toisiamme ja ryhdymme yhteisestä päätöksestä purkamaan Petrin katteita jotta pääsemme syyläriin käsiksi. Petrin ongelma paljastuu jonkinlaiseksi ilmataskuksi. Saatuamme syylärin korkin auki paisuntasäiliön pulleat nesteet laskeutuvat syyläriin ja ongelma on poissa...

... Visa ja Kalle ovat hätäisempinä miehinä ajaneet jo Esqueliin edeltä. Tullessamme sinne he päättävät jatkaa vielä ‘jonkun pätkän’. Sami, Pekka, Petri ja minä jäämme Esqueliin mielessä eilisen kaltaiset pihvit. Pihvien tasossa joudumme vähän pettymään mutta selviämme siitä kuin miehet juuri ja juuri... ;)

... itse Esquel mukava pieni Hyvinkään kokoluokkaa oleva kaupunki. Jos kuljet kulmilla niin Patagonia Aparts vähintäänkin loistava majoituspaikka kaksi korttelia keskustasta...

---

alakuva; maisema Barilochen hotellijuoneen ikkunasta.

toiseksi alin; maisema Barilochen ja El Bolsonin väliltä.

keskikuva; Petri GS alastomana ja Petri jäähdytysnestepullon kanssa. Koimme itsemme suuriksi mekaanikoiksi saatuamme jäähdytysongelman korjattua omin voimin... ehkä meistä tulee isoina mekaanikkoja... ;)

toiseksi ylin; Esquelin majapaikkamme. Ehdottomasti romanttisin kaikista. Patagonia Aparts.

yläkuva; Uotisen Jormako se siinä???